Suomalaisessa kuvataidekasvatuksessa on jo pitkään ollut vahva, kansainvälisestikin tunnistettu ympäristöpainotus. Ympäristötaidekasvatuksessa ympäristökysymysten pedagoginen käsitteleminen, kestävämpien elämäntapojen edistäminen ja taiteellinen työskentely yhdistyvät kokonaisvaltaisesti toisiinsa.
Miksi juuri nyt?
Ympäristökriisien ajassa ympäristöpainotusta ei ole mielekästä ajatella enää vain yhtenä kuvataidekasvatuksen osa-alueena vaan kaikkea taidekasvatusta läpäisevänä periaatteena, joka suuntaa kulttuurisen muutoksen tuottamiseen sekä ekologisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Taiteiden kanssa ja taiteiden keinoin on mahdollista tuottaa tietoa, merkityksiä ja kokemuksia, jotka täydentävät luonnontieteellisiä ja yhteiskunnallisia näkökulmia. Taiteellinen työskentely voi avata tiloja, joissa on mahdollista keskustella, kuvitella ja kokeilla toisenlaisia tapoja elää ja toimia yhdessä.
Laajasti ajatellen ympäristötaidekasvatuksessa keskiössä on ihmisen ja muun luonnon suhteiden tarkasteleminen. Miten voimme taiteiden avulla oppia ymmärtämään paremmin maailmaa, johon omalla toiminnallamme vaikutamme, ja joka vastavuoroisesti vaikuttaa meihin? Kuinka voimme taiteellisen työskentelyn keinoin käsitellä arvoja, ihmiskäsityksiä ja luontosuhteita, joiden varassa on mahdollista rakentaa monimuotoisia, kukoistavia yhteisöjä?
Miten ympäristöorientaatio läpäisee taidekasvatustoimintaa?
- Oppimisen paikat: Erilaiset ympäristöt ja paikat tarjoavat taiteelliselle työskentelylle lähtökohtia.
- Tarkasteltavat ilmiöt: Luonnon prosessit, ympäristömuutokset ja niiden nivoutuminen yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin, ihmisen ja muun luonnon suhteet historiassa, nykyhetkessä ja tulevassa.
- Tavoitteet ja pedagogiikka: Ympäristöorientaatio oppimistavoitteissa – tiedot, taidot, toimijuus, osallisuus. Pedagogisissa lähestymistavoissa korostuvat kokemuksellinen, yhteisöllinen, paikkalähtöinen ja kriittinen pedagogiikka.
- Materiaalit ja työskentelytavat: Ekologiset ja myrkyttömät materiaalit taiteellisessa työskentelyssä, kiertotalouden periaatteiden huomioiminen sekä myös aineettomat ja hetkelliset teokset.
Ympäristötaidekasvatuksen erilaiset painotusmahdollisuudet
Ympäristötaidekasvatus voi olla monimuotoista. Painotukset vaihtelevat sen mukaan, mitä ilmiöitä tarkastellaan, minkälaisia nykytaiteen työskentelytapoja hyödynnetään ja millaisia käsitteellisiä kehyksiä (esim. ympäristöoikeudenmukaisuus, monilajinen ajattelu, paikkasuhteet) opetuksessa käytetään. Ympäristötaidekasvatusta voi toteuttaa kaikenlaisten oppijoiden kanssa niin varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja toisella asteella, kuin muissakin oppimisympäristöissä. Esimerkkejä ympäristötaidekasvatuksen painotuksista:
- Ympäristöherkkyyden ja havaintokyvyn kehittäminen: kehollisuutta ja moniaistisuutta hyödyntävät työskentelytavat, taiteelliset havainnointi- ja kartoitusharjoitukset, luonnonilmiöiden ja ihmistä laajempien suhteiden näkyväksi tekeminen.
- Osallisuus ja yhteisöllisyys: osallistavat ja yhteisölliset taideprojektit, tulevaisuuksien kuvitteleminen, voimavarojen ja resilienssin vahvistaminen.
- Kriittinen kulttuurinen osaaminen: kulttuuristen normien ja valtarakenteiden tarkastelu, etiikan ja arvojen käsitteleminen, tutustuminen alkuperäiskansojen maailmankatsomuksiin, kriittinen visuaalisen kulttuurin lukutaito.
- Toimijuus ja vaikuttaminen: Muutoksen tekeminen taiteiden keinoin, esimerkiksi taidetempauksien tai interventioden avulla, yhteistyön tekeminen paikallisten toimijoiden kanssa tai ympäristösuunnitteluun osallistuminen.
Ympäristötaidekasvatus alojen välisenä ja yhteistyöhön perustuvana toimintana
Ympäristökriisit ovat monimutkaisia, joten niiden ymmärtäminen edellyttää useiden alojen näkökulmien ja tiedon tuomista yhteen. Ympäristötaidekasvatusprojektin tarjoavat hyvän kehyksen rakentaa alojen välisiä kokonaisuuksia niin perusopetuksessa, toisella asteella kuin muissakin opetuksen konteksteissa. Yhteisopetus ja projektipohjainen työskentely voivat tuoda yhteen esimerkiksi kuvataiteen, biologian, maantieteen ja yhteiskuntaopin – sekä koulun ulkopuoliset kumppanit, kuten kirjastot, museot ja paikalliset ympäristötoimijat.
Teksti: Ylirisku, Henrika & Pöytälaakso, Netta (25.3.2026)
Lisätietoa:
Ympäristötaidekasvatuksen historiaa
Lähteet
Huhmarniemi, M. & Jokela, T. (2025). Kuvataidekasvatus kestävyyden vipuvoimana. Research in Arts and Education, 2025(1), 140–164. https://doi.org/10.54916/rae.145623
Mantere, M.-H. (toim.). (1995). Maan kuva – kirjoituksia taiteeseen perustuvasta ympäristökasvatuksesta. Taideteollinen korkeakoulu, taidekasvatuksen osasto.
Pohjakallio, P. (2010). Mapping environmental education approaches in Finnish art education. Research in Arts and Education, 2010(2), 67–76. https://doi.org/10.54916/rae.118737
Ylirisku, H. (2021). Reorienting environmental art education [Tohtorin väitöskirja]. Aalto ARTS Books. http://urn.fi/URN:IS-BN:978-952-64-0245-1
